Uudet vastuullisuusraportoinnin standardit pyrkivät antamaan sijoittajille olennaista, mitattavaa ja vertailukelpoista tietoa toimialan ja yrityksen kestävästä kehityksestä. Aiempaa parempi laatu korvaa määrää.
Sustainability Accounting Standards Board (SASB) on vuonna 2011 perustettu voittoa tavoittelematon organisaatio, joka kehittää ja ylläpitää kestävän kehityksen raportointistandardeja. SASB-standardit ovat toimialakohtaisia ja perustuvat taloudelliseen olennaisuuteen. Standardit keskittyvät sijoittajia palvelevan kestävyystiedon tuottamiseen osana listattujen yhtiöiden taloudellista raportointia.
SASB-standardien tavoitteena on auttaa sijoittajia saamaan olennaista tietoa kestävästä kehityksestä päätöksentekonsa tueksi. Standardit vastaavat markkinoiden tarpeeseen saada olennaista, vertailukelpoista ja päätöksenteon kannalta relevanttia tietoa yksinkertaisessa muodossa.
Yrityksiä SASB-standardit auttavat fokusoimaan vastuullisuusraportointiaan sijoittajien kannalta kaikkein tärkeimpiin tekijöihin.
Toimialakohtaiset standardit
SASB:n kehittämä toimialaluokitus ottaa huomioon eri toimialojen erityispiirteet ja altistumisen erilaisille kestävyyden kysymyksille. Perinteinen ESG ESG-jako – Environmental, Social and Governance –on laajennettu kattamaan myös yrityksen liiketoimintamallin sekä tuotteisiin ja palveluihin liittyvät innovaatiot.
SASB-standardien laadinnan aikana erilaisten kestävyyskysymysten taloudellista merkitystä toimialan yritysten tuloksellisuuteen on määritelty empiirisen tieteellisen tutkimustiedon, asiantuntija-arvioiden sekä tulevaisuuden kehitystä hahmottavien näkemysten perusteella. Tuloksena on 79 toimialakohtaista kestävän kehityksen raportointistandardia. Standardit ovat parhaillaan kommentointikierroksella ja lopulliset standardit julkaistaan vuoden 2018 alkupuolella.
Fokusointi olennaisuuteen vähentää raportoitavan informaation määrää, mutta pyrkii parantamaan sen käytettävyyttä sijoittajien päätöksenteossa. Kullekin toimialalle SASB-standardit määrittelevät keskimäärin 5-7 olennaista kestävyyden aihetta ja niille 2-3 avaintunnuslukua. Laajojen laadullisten kuvausten sijaan pyrkimys on kvantitatiivisiin mittareihin, joiden perusteella voidaan mitata kestävyyteen liittyviä tuloksia.
