Sukupuolten välinen tasa-arvo liike-elämässä on herättänyt keskustelua ja mielenkiintoa tutkijoiden parissa jo useamman vuosikymmenen ajan. Tasa-arvoa on pääsääntöisesti tutkittu naisen näkökulmasta, sillä naiset ovat kokeneet enemmän syrjintää ja naisten työuriin yritysmaailmassa on kohdistunut enemmän haasteita miehiin verrattuna.
Sukupuolten tasa-arvo liike-elämässä kiinnostaa laskentatoimen tutkijoita
Vaasan yliopiston laskentatoimen ja rahoituksen professori Sami Vähämaa alkoi tutkia sukupuolen merkitystä yritysten hallinto- ja valvontajärjestelmissä sekä taloudellisessa päätöksenteossa vuonna 2007.
– Mediassa oli tuolloin jatkuvasti keskustelua naisten vähäisestä osuudesta pörssiyhtiöiden hallituksissa. Tämä mediakeskustelu sai minut kiinnostumaan aiheesta yleisellä tasolla, ja sitten huomasin, että akateemista tutkimusta tästä aihealueesta oli tehty hyvin vähän. Koska aihealue oli kiinnostava ja yllättävän vähän tutkittu, päätin ryhtyä tutkimaan sitä itse, Vähämaa kertoo hankkeensa taustoista.
Vähämaan odotukset tutkimuksen tuloksista liittyvät sukupuolten tasa-arvon lisäksi osaamispotentiaalin parempaan hyödyntämiseen yritysten johtamisessa.
– Yleisesti tutkimus lisää ymmärrystä sukupuolen ja tasa-arvon merkityksestä yritysten toiminnassa ja päätöksenteossa. Yhteiskunnan koko potentiaalia ei hyödynnetä, jos naiset jätetään sivuun yritysten ylimmästä päätöksenteosta. Naiset ovat nykyään korkeammin koulutettuja kuin miehet ja monesti ylisuoriutuvat työelämässä suhteessa miehiin, mutta eivät silti jostain syystä nouse yritysten ylimpään johtoon tai hallituksiin. Tämä on outoa ja vaatii mielestäni lisää tutkimusta eri näkökulmista, Sami Vähämaa sanoo.
Sukupuolitutkimus kohtaa paljon ennakkoluuloja
– Ehkä sukupuolitutkimus on ollut tieteellisesti ja menetelmällisesti vähän kevyellä pohjalla ja jopa hieman agendaperusteista. Aloitettuani tekemään sukupuoleen liittyvää tutkimusta, huomasin myös omakohtaisesti, että näihin tutkimuksiin ja niiden tuloksiin suhtauduttiin monesti hieman vähätellen. Liiketaloustieteiden alalla naisjohtajia ja -asiantuntijoita käsittelevästä tutkimuksesta on nyt kuitenkin kehittynyt merkittävä ja arvostettu tutkimusalue.
Laskentatoimen kahdet kasvot
Laskentatoimen alueella tutkijat ovat keskittyneet tutkimuksissaan muun muassa laskentatoimen moninaisiin rooleihin tasa-arvon viitekehyksessä, naisten ja miesten välisiin eroihin käyttäytymistavoissa, naisten historialliseen kehitykseen laskentatoimen alalla, naisten työurien kehityskaariin sekä naisten kokemiin haasteisiin liike-elämässä. Tutkimusten mukaan laskentatointa voidaan tarkastella hyvin monesta eri näkökulmasta tasa-arvon viitekehyksessä, ja sillä on useita rooleja keskustelussa sukupuolten välisestä tasa-arvosta.
Kathryn Haynesin [1] kirjallisuuskatsaus sukupuolitutkimuksesta laskentatoimen piirissä on nostanut onnistuneesti esiin laskentatoimen rooleja tasa-arvokeskustelussa. Haynes esimerkiksi ehdottaa, että laskentatoimea tarkasteltaisiin instituutiona, joka on mahdollistanut tai edesauttanut epätasa-arvoa ja voi tehdä sitä edelleenkin. Kapeakatseisesti tarkasteltuna laskentatoimi on usein yhdistetty kapitalismiin ja osakkeenomistajien etujen tukemiseen. Tämä näkökulma on saanut tukea myös neoliberalististisilta konsepteilta, joita ovat ehdotukset kansainvälisten markkinoiden vapautumisesta, sääntelyn vähentymisestä ja yksityistämisestä. Nämä konseptit ovat vaikuttaneet tasa-arvon toteutumiseen [1].
Vallan, omaisuuden ja hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen lisää sukupuolten välistä epätasa-arvoa. On väitetty, että pahimmat haittavaikutukset globaaleista yhteiskunnallisista ongelmista – esimerkiksi nälänhätä, koulutuksen puute ja mahdollisuus osallistua poliittiseen päätöksentekoon – kohdistuvat tyttöihin ja naisiin. Voittoa maksimoidakseen yritykset usein organisoivat toimintojaan kustannustehokkaammaksi esimerkiksi siirtämällä tuotantoteollisuuden kehitysmaihin, jolloin yritys saattaa hyötyä alhaisesta verotuksesta, korruptiosta ja halvasta työvoimasta [1].
Ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia yritysten eettisestä toiminnasta ja vastuullisuudesta
Laskentatoimen rooli voi olla myös päinvastainen. Esimerkiksi yritys- ja yhteiskuntavastuuraportointi voi lisätä tietoisuutta globaaleista yhteiskunnallisista ongelmista – ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia yritysten eettisestä toiminnasta ja vastuullisuudesta. Halutaan sijoittaa yrityksiin ja kuluttaa sellaisen yrityksen tuotteita, joiden toiminta on kestävällä pohjalla.
Tasa-arvon parantamiseksi tarvitaan yhdenmukaisempaa ja vertailukelpoista tietoa. Yritysten tilinpäätösinformaatioon tulee sisältyä tietoa yrityksen vastuullisuudesta: ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, luonnonvarojen käytöstä ja ilmastoriskiin varautumisesta. Vastuullisuustiedon tulisi olla varmennettua.
Naisten suuri harppaus
Haynes painottaa, että sosiaaliset ja kulttuuriset käyttäytymisnormit ovat vaikuttaneet sukupuolten rooleihin laskentatoimen historiallisessa kehityksessä. Nämä normit ovat sisältäneet muun muassa yleisen uskomuksen siitä, etteivät laskentatoimen työtehtävät sovi naisille. Laskentatoimen ammattikuntaa onkin ajansaatossa pidetty varsin maskuliinisena ja naisten tie laskentatoimen ammattikuntaan on ollut kivikkoinen. Vaikka naiset ovat onnistuneet tekemään suuren harppauksen laskentatoimen työtehtäviin viimeisen 25 vuoden aikana, epätasa-arvoa esiintyy edelleen. Naiset kokevat edelleen paljon haasteita urallaan, sillä ammatilliset hierarkiat säilyvät laskentatoimessa sinnikkäästi. Miesten hallitsevuus senior-tason työtehtävissä pitää pintansa, vaikka toimia naisten aseman parantamiseksi on tehty.
Dambrin ja Lambert [2] totesivat tutkimuksessaan, etteivät naisten asema ja lukumäärä korkeissa työtehtävissä kasva ennen kuin stereotypiat ovat haastettu. Näiden stereotypioiden muuttaminen on koettu hyvin monimutkaiseksi muun muassa laskentatoimen työyhteisöissä esiintyvän homososiaalisuuden – miesten keskinäisen yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden – takia. Homososiaalisuuden seurauksena miespartneri saattaa esimerkiksi mielellään palkata miehen, jolla on samanlainen tausta kuin itsellään.
Työelämän tasapaino, valinnat ja vanhemmuus
Työelämän rajoitteet, valinnat ja haasteet kulminoituvat monissa työyhteisöissä. Laskentatoimessa ne ilmenevät vahvana sitoutumisena työhön ja vaatimuksena työskennellä pitkiä työpäiviä [3].
Vaikka vanhemmuus on naisen ja miehen yhteinen vastuu, laskentatoimen alan työyhteisöille yleinen ”aina saatavilla”-käytäntö aiheuttaa etenkin naisille haasteita ja ristiriitaisia tunteita. Äitiyden sosiaaliset ja kulttuuriset käyttäytymisnormit pitävät pintansa. Tämä saattaa aiheuttaa naisten urasuunnittelulle suuriakin paineita. Lisäksi naiset saattavat joutua tekemään valintoja työuran ja perheen välillä, ja äitiys saattaa hidastaa uralla etenemistä.
Windsorin ja Auyeungin [4] tekemä tutkimus urakehityskaarista osoittaa, että äitiys vaikeuttaa naisten etenemistä yrityksen johtotasolle, kun taas isyys jopa edisti miesten pääsyä näihin tehtäviin. Windsor ja Auyeung toteavat, että globaalien laskentatoimen yritysten tulisi luoda viralliset käytännöt, kuten joustavat työaikajärjestelyt ja sopivat työtehtävät sekä rohkaista naisia etenemään johto- ja partneritasolle.
Naiset johdossa ja hallituksessa parantavat vastuullisuutta ja hyvää hallintoa
Khlifin ja Achekin [5] tekemän synteesin tulokset osoittavat, että nais- ja miesjohtoiset yritykset eroavat toisistaan. Naisedustajat hallituksissa edistävät hallituksen tehokkuutta parantamalla yrityksen hallinto- ja valvontakäytänteitä. Lisäksi naisedustajat hallituksissa, tarkastusvaliokunnissa ja johtoryhmissä vaikuttavat yrityksen raportointikäytäntöihin. Usein naisjohtoisilla yrityksillä on konservatiivisemmat raportointikäytännöt, jotka edistävät johdon valvontaa ja ovat hyvän hallintotavan tärkeä ominaispiirre. Naisten on luonnehdittu käyttäytyvän miehiä eettisemmin raportointikäytäntöjä valittaessa: naisjohtoisilla yrityksillä on enemmän yhteiskunnallista ja ympäristöraportointia.
Naisjohtoisilla yrityksillä on vähemmän agressiivista verosuunnittelua
Naisedustajat yritysten hallituksissa ja tarkastusvaliokunnissa edesauttavat yritysten sitoutumista ilmastonmuutos- ja yhteiskuntavastuuasioihin. Lisäksi naisjohtoisilla yrityksillä on vähemmän aggressiivista verosuunnittelua sekä vähemmän aikomuksia tai taipumuksia vilppiin tilinpäätöstiedoissa. Ittonen ym. [6] toteavat tutkimuksessaan, että käyttäytymistapojen eroilla voi olla merkittäviä vaikutuksia tilinpäätösraportoinnin ja tilintarkastuksen laatuun.
Naiset kommunikoivat paremmin, miehet ottavat enemmän riskiä
Naisten ja miesten käyttäytymistavat liike-elämässä eroavat esimerkiksi asioiden suunnittelun, ryhmäpäätöksenteon, riskien sietokyvyn sekä itsevarmuuden tason suhteen [7]. Naiset noudattavat kuuliaisemmin määräyksiä ja sääntöjä verrattuna miehiin: esimerkiksi skandinaavisella aineistolla tehdyssä tutkimuksessa naiset valmistautuvat miehiä paremmin kokouksiin liike-elämässä [8].
Miehet uskaltavat tehdä nopeammin päätöksiä ja ottaa suurempia riskejä
Naisilla on tutkimuksen mukaan myös miehiä paremmat kommunikointitaidot, jotka saattavat nousta naisten eduksi esimerkiksi ryhmädynamiikan kehittämistä vaativissa tilanteissa. Myös käytöksessä riskien suhteen on eroja naisten ja miesten välillä: naiset ovat haluttomampia ja varovaisempia ottamaan riskejä kuin miehet, mikä saattaa joskus kääntyä miesten eduksi. Miehet uskaltavat tehdä nopeammin päätöksiä ja ottaa suurempia riskejä.
Lähteet
[1] Haynes, K. (2017) Accounting as gendering and gendered: A review of 25 years of critical accounting research on gender, Critical Perspectives on Accounting, 43, 110–124.
[2] Dambrin, C., & Lambert, C. (2012). Who is she and who are we? A reflexive journey in research into the rarity of women in the highest ranks of accounting. Critical Perspectives on Accounting, 23(1), 1–16.
[3] Anderson-Gough, F., Grey, C., & Robson, K. (2005). Helping Them to Forget..: the organizational embedding of gender relations in public audit firms. Accounting, Organizations and Society, 30(5), 469–490.
[4] Windsor, C., & Auyeung, P. (2006). The effect of gender and dependent children on professional accountants’ career progression. Critical Perspectives on Accounting, 17(6), 828–844.
[5] Khlif, H., & Achek, I. (2017) Gender in accounting research: A review, Managerial Auditing Journal, 32(6), 627-655.
[6] Ittonen, K., Vähämaa, E. and Vähämaa, S. (2013), “Female auditors and accruals quality”, Accounting Horizons, 27(2), 205-228.
[7] Ittonen, K. and Peni, E. (2012). Auditor’s gender and audit fees. International Journal of Auditing, 16(1), 1-18.
[8] Huse, M. and Solberg, A. (2006), Gender-related boardroom dynamics: how Scandinavian women make and can make contributions on corporate boards, Women in Management Review, 21(2), 113-130.
