Carmen Abela luotsaa Kanadan sisäisten tarkastajien järjestöä, ja Julie Champagne on avainroolissa jäsenistön ammatillisessa koulutuksessa. Naiset kannustavat maansa sisäisiä tarkastajia kehittymään ja uudistumaan.
Sisäisten tarkastajien Kanadan yhdistyksen IIA Canadan pääkonttori on maan pääkaupungissa Ottawassa. Haastateltavamme ovat valinneet tapaamispaikaksi Parlamenttikukkulan elegantin Fairmont Château Laurier -hotellin, joka on rakennettu Rideau-kanaalin varteen. Olemmekin pukeneet päälle parasta mitä matkalaukusta löytyy, jotta sopisimme bisnesväen ja olletikin vauraiden vieraiden joukkoon.
Vuoden 2015 maailmankonferenssin isäntämaa
Hotellissa kohtaamme kuitenkin laumoittain nuoria naisia urheilutamineissa. Iloinen kalkatus kaikuu aulan marmorilattiasta holvikattoon, ja hälinä jatkuu portaikoissa ja hämärillä käytävillä. Kaikkia kieliä en tunnista – kaupungissa kisataan parhaillaan naisten jalkapallon maailmanmestaruudesta.
Carmen Abela ja Julie Champagne tulevat paikalle täsmälleen sovittuun aikaan. He ovat seuraavana päivänä lähdössä yli 4 000 kilometrin matkalle Vancouveriin, jossa Kanada isännöi IIAn kansainvälisen kattojärjestön vuoden 2015 maailmankonferenssin.
Virtuaaliorganisaatio
Kanadan IIA:lla on yli 7 500 jäsentä ja sen toiminta on hajautettu laajan mantereen poikki. Vuosituhannen alussa perustetun keskusorganisaation visio on tehdä sisäisen tarkastuksen ammatista olennainen osa organisaatioiden menestystä turvaamalla – eettisellä ja luotettavalla tavalla – niiden sidosryhmien ja kanadalaisten etuja.
Kanadan yhdistys irrottautui joitakin vuosia sitten itsenäiseksi organisaatioksi koko Pohjois-Amerikan kattavasta järjestöstä. Ottavan pääkonttorin lisäksi Kanadassa on 12 paikallisosastoa maan suurimmissa taajamissa kuten Calgaryssa, Edmontonissa, Vancouverissa ja Winnibegissä.
Järjestö kutsuu toimintamalliaan virtuaaliorganisaatioksi.
– Suhteemme IIA North Americaan on edelleen tiivis. Ennen itsenäistymistä varmistimme, että jäsentemme palvelut säilyivät samalla tasolla kuin aikaisemmin. Nyt jäsenemme saavat lisäksi erityisesti kanadalaisille suunniteltuja tuotteita ja palveluita, Carmen Abela kertoo.
Monikulttuurisuus

Sisäisten tarkastajien globaalin kattojärjestön IIA:n standardeissa, suosituksissa ja koulutuksessa ei ole mahdollista huomioida järjestön yli sadan jäsenmaan erityispiirteitä. Myös Pohjois-Amerikan naapurimaiden väliset kulttuuri- ja toimintaympäristön erot ovat selvät, vaikka yhtäläisyydet ovat toki myös suuria. Julie Champagne mainitsee esimerkkejä.
– Kaksikielisyys on olennainen osa kanadalaisuutta ja toimintaamme, haluamme tarjota jäsenillemme erinomaiset palvelut sekä englanniksi että ranskaksi. Siksi joko käännämme itse tai teemme yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa kääntääksemme puuttuvat ohjeet ja koulutusmateriaalin ranskaksi. Osa materiaalista ei täysin sovi kanadalaiseen kulttuurin, sääntelyyn ja yritystoimintaan.
Pääkaupunki on malliesimerkki Kanadan monikulttuurisuudesta. Kaupunkia halkovan Ottawa-joen pohjoispuolella on ranskankielinen Quebec, kun eteläpuolen kaupunginosat kuuluvat englanninkieliseen Ontarion provinssiin. Tapaamispaikkamme edustalla olevan sotien sankareiden muistomerkkiä vartioivat kuitenkin kilttipukuiset sotilaat. Maassa onkin melkein yhtä paljon syntyperältään skottilaisia kuin ranskalaisia asukkaita.
CoCo
COSO-malli on kansainvälisesti selvästi tunnetuin ja käytetyin sisäisen valvonnan viitekehys. Kanadassa kehitetyn CoCo-mallin kompakti ja geneerinen lähestymistapa on suunniteltu erityisesti yritysjohdolle. Kompleksinen ja yksityiskohtainen COSO on puolestaan valvonnan ammattilaisten työväline.

Sekä Abela että Champagne pitävät CoCo-mallia erinomaisena työvälineenä.
– CoCo-mallia käytetään edelleen laajasti Kanadassa. Sen strateginen lähestymistapa sopii yritysjohdolle, mutta COSO on kontrollityössä käyttökelpoisempi, Abela vertaa.
Julkishallinto
Carmen Abelan konsulttipalveluita tarjoava yritys on erikoistunut julkisen sektorin toimijoihin, joista Abelalla on pitkä kokemus.
– Olen suorittanut tutkinnot julkisesta hallinnosta ja politiikan tutkimuksesta. Koulutukseni on ihanteellinen julkisen sektorin sisäiselle tarkastajalle, ja hyvin kaukana laskentatoimesta, joka on Kanadassa tarkastajan tyypillinen tausta.
Abela arvioi taustansa vaikuttaneen olennaisesti näkemyksiinsä sisäisen tarkastuksen tärkeimmistä asiakkaista, tehtävistä ja palveluista sekä tapaan, jolla hän työskentelee.
Nykyisin näen erilaisuuteni vahvuutena.
– Nykyisin näen erilaisuuteni vahvuutena, siitä on hyötyä kohdatessani asiakkaidemme monimuotoisen, poikkitieteellisen ja kompleksisen toimintaympäristön haasteet. Tarkastusjohtaja tarvitsee vahvojen analyysi- ja johtamistaitojen lisäksi luottamusta omaan osaamiseen.
Varmistaja, kouluttaja ja neuvonantaja
Abela on esittänyt ja perustellut näkemyksiään muun muassa tutkimusraportissa Unlocking the Power of Internal Audit in the Public Sector (Abela & Mitchell, IIA Canada, 2014). Raportti on suunnattu tarkastusammattilaisten lisäksi julkishallinnon johdolle ja tarkastusvaliokunnille, jotka ovat Abelan mukaan sisäisen tarkastuksen tärkeimmät asiakkaat julkisella sektorilla.
– Haluan auttaa siinä, että sisäinen tarkastus kohdistuu julkisen sektorin olennaisiin ja ajankohtaisiin asioihin kuten valvontavaateiden kasvuun, ongelmien monimutkaistumiseen ja yleisön luottamuksen vahvistamiseen.
Tarkastus, näkemys ja ennakointi
Abelan mukaan sisäisen tarkastuksen kolme keskeisintä tehtävää ja roolia ovat varmistaja (protector), kouluttaja (educator) ja neuvonantaja (business advisor). Tärkeitä palveluita on samoin kolme. Näistä kaksi ensimmäistä – tarkastus ja näkemys – ovat jo osa suomalaista julkisen sektorin tarkastuskulttuuria (ks. Paljon vartijat s. 26), kolmas sen sijaan on oudompi.
Tarkastus (oversight): hallinnon johtamisjärjestelmien ja -menetelmien riittävyyden ja tehokkuuden varmistaminen. Veronmaksajien näkökulmasta olennaista on huolehtia myös hallinnon tilivelvollisuuden ja läpinäkyvyyden toteutumisesta. Valvontapalvelun asiakkaille tuottamaa arvoa voisi kutsua Richard Chambersia (Balanssi 3/2013) lainaten mielenrauhaksi (comfort).
Toinen tärkeä palvelu on näkemys (insight): sisäisen tarkastuksen asiantuntemus – tiedot ja osaaminen hyvästä hallinnosta, riskien hallinnasta ja valvonnasta – joka auttaa johtoa hallitsemaan paremmin yhä kompleksisemman toimintaympäristön. Näkemyspalvelu parantaa johdon tietämystä (knowledge).
Kolmas palvelu on päätösten vaikutusten ennakointi (foresight): riippumattoman asiantuntijan rehellinen, luotettava ja merkityksellinen analyysi vaikeista kysymyksistä ja niitä koskevien päätöksien vaikutuksista tulevaisuudessa. Ennakointipalvelu auttaa julkisen sektorin johtoa ongelmien ratkaisussa (solution).
Tukea proaktiiviseen toimintatapaan
Kaikkia kolmea palvelua tarvitaan, jotta sisäisen tarkastuksen asiakkaille tuottama arvo olisi maksimaalinen, mutta ennakoinnin merkitys on ratkaiseva, sanoo Abela.
– Näen sisäisen tarkastajan ennen kaikkea analysoijana ja ongelman ratkaisijana. Tärkeintä olisi auttaa asiakkaita varautumaan muutoksiin ja toimimaan vaikeasti ennakoitavissa toimintaympäristöissä. Tämä on sekä tarkastajien että päätöksentekijöiden suurin haaste, painottaa Abela.
Julie Champangne muistuttaa asiantuntemuksen tärkeydestä.
– Meidän pitäisi pystyä ottamaan kantaa strategisiin kysymyksiin ja toimimaan neuvonantajana. Näen yhteistyön liikkeenjohdon ja toisen puolustuslinjan kanssa suurena mahdollisuutena.

Standardit kehityksen esteenä
Abelan ja Mitchellin tutkimuksessa kyseenalaistetaan monia alan keskeisiä ammatillisia ja kulttuurisia piirteitä. Kirjoittajat myöntävät, että joitakin tuloksia ja näkemyksiä voidaan pitää negatiivisina ja provokatiivisina, mutta yhtä hyvin ne on mahdollista tulkita positiiviseksi ja rakentavaksi reitiksi ammatilliseen kehitykseen.
Tutkimuksessa pohditaan, voivatko jotkut alan tärkeimpinä pidetyistä saavutuksista ja periaatteista itse asiassa tahattomasti estää sisäistä tarkastusta parantamasta työnsä arvoa:
Voiko riippumattomuus liiketoiminnasta olla merkityksellisen neuvonannon ja koulutuksen este?
Ovatko ammattistandardien mukaiset prosessit ja menetelmät liian raskaita, viivyttävät ne työn tuloksia turhaan?
Estääkö sisäisen tarkastuksen sitoutuminen havaintoihin perustuviin johtopäätöksiin kannanotot julkisen hallinnon monimutkaisimpiin ja vaikeimpiin ”harmaiden alueiden” kysymyksiin?
Korostetaanko ammattitutkintojen ja sertifioinnin tärkeyttä johtamistaitojen kehittymisen ja liiketoiminnan ymmärtämisen kustannuksella?
Vanhentunut SOX
Enronin kirjanpito- ja tilintarkastusskandaalin jälkeen vuonna 2002 säädettiin Sarbanes-Oxley -laki (SOX). Laki velvoittaa yhtiön johdon esittämään tilinpäätöksen yhteydessä arvionsa taloudellisen raportoinnin sisäisen valvonnan ja menettelytapojen riittävyydestä. Johdon arvion perustaksi tehtävä kirjanpidon kontrollien SOX-testaus on monille sisäisille tarkastuksille edelleen merkittävä osa toimintaa.
SOX-testaus kohdistuu kuitenkin vain rajalliseen osaan COSO:n valvonnan kokonaisuutta, johon raportoinnin lisäksi kuuluu myös toiminnallinen ja vaatimuksenmukaisuuden taso. Puhumattakaan COSO-ERMistä, joka sisältää myös strategisen tarkastelutason, tai Abelan peräänkuuluttamasta päätösten vaikutusten ennakoinnista.
SOX-testauksen hyödyistä ja siitä, kuuluko tehtävä ylipäätään sisäiselle tarkastukselle on kriittisiä näkemyksiä. Esimerkiksi Katharine Jourdan (Balanssi 6/2013), joka oli keskeisessä roolissa COSO:n uudistamisessa, totesi, että SOX oli aikanaan toimiva tuote, mutta nyt se on monilta osin vanhentunut.
Julie Champagne, Kanadan keskuspankin sisäisen tarkastuksen johtaja, jolla on kaupallinen koulutus ja tilintarkastajan ammattipätevyys, pitää oikein painottunutta testausta edelleen hyödyllisenä.
– Loppujen lopuksi liiketoiminnan tulos näkyy viivan alla. On tärkeää ymmärtää avainprosessit ja kontrollit, joilla varmistetaan, että tilinpäätös antaa oikean ja riittävän kuvan taloudesta. Sen varmistaminen kuuluu osaksi tarkastustehtäväämme, sillä virheet ja väärinkäytökset saattavat vaarantaa yrityksen maineen. Kun tarkastustyön painopisteet valitaan riskiperusteisesti, SOX-testaus ei välttämättä nouse sisäisen tarkastuksen avaintehtävien joukkoon.
Julkaistu alunperin Balanssin numerossa 4-5/2015.
Kuvat: Rami Marjamäki