Pakollisen tilintarkastuksen rajoja Suomessa esitetään nostettavaksi moninkertaiseksi nykyisestä. Tilintarkastajat vastustavat ja yrittäjät puolustavat uusia rajoja, jotka ovat edelleen kaukana EU-maiden keskiarvosta.

Pienten yritysten tilintarkastuksen pakollisuus on herättänyt viime aikoina aktiivista keskustelua sekä kansallisella että Euroopan Unionin (EU) tasolla. Suomessa vuoden 2007 lakimuutos tilintarkastuslaissa vapautti pienet kirjanpitovelvolliset yritykset lakisääteisestä tilintarkastuksesta. Työ- ja elinkeinoministeriön työryhmän tammikuussa 2018 julkaistun muistion mukaan Suomessa tilintarkastusvelvollisuutta tulisi edelleen supistaa siten, että tilintarkastusvelvollisuuden määrittäviä kokorajoja nostettaisiin.

Viimeaikainen kehitys EU:n kirjanpito- ja tilinpäätössääntelyssä on keventänyt hallinnollisia velvoitteita ja paineita pienemmille yrityksille. EU:n näkökulmasta tilintarkastusvelvollisuus näyttäisi olevan ylimääräisen hallinnollinen taakka mikroyrityksille, ja yhtenä rasitteena pidetään tilintarkastuspalkkioita. Tilintarkastusvelvollisuus määritellään yrityksen koon mukaan, ja mittareina käytetään liikevaihtoa, taseen loppusummaa sekä henkilöstön lukumäärää.

EU-maiden lainsäädännössä isoja eroja

Tilintarkastusvelvollisuuden rajat vaihtelevat suuresti Euroopan Unionin alueella. Esimerkiksi vanhat jäsenvaltiot kuten Saksa, Ranska, Alankomaat, Belgia, Luxemburg ja Irlanti käyttävät hyvin korkeita tilintarkastusvelvollisuuden rajoja. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tilintarkastusvelvollisuuden alaraja on olennaisesti alhaisempi verrattuna muihin jäsenvaltioihin keskimäärin. EU on määrittänyt myös maksimirajat, joita ei saa ylittää.

Työ- ja elinkeinoministeriön työryhmän muistion mukaan yritys vapautettaisiin lakisääteisestä tilintarkastuksesta, jos enintään yksi seuraavista raja-arvoista ylittyy sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella: tase 350 000 euroa, liikevaihto 700 000 euroa ja henkilöstö 10. Tällä hetkellä tilintarkastus on pakollinen yritykselle, jonka tase ylittää 100 000 euroa, liikevaihto 200 000 euroa ja jonka palveluksessa on vähintään kolme henkilöä. Työryhmän ehdottamat uudet kokorajat ovat merkittävästi tämän hetkisiä korkeammat, mutta edelleen alhaiset verrattuna muiden EU maiden kokorajoihin. Vuonna 2016 EU:n keskimääräiset tilintarkastusvelvollisuuden kokorajat olivat taseen loppusumman osalta 2.8 miljoonaa euroa, liikevaihdon osalta 5.7 miljoonaa euroja ja henkilöstön lukumäärä osalta 44 [1].

Tilintarkastusvelvollisuuden rajat ovat Suomessa merkittävästi alemmat kuin EU-maissa keskimäärin.

EU:n suosituksista huolimatta tilintarkastusvelvollisuuden harmonisointia ei ole saavutettu EU:n jäsenmaiden keskuudessa. Erot juontavat juurensa eri maissa vallitsevista ympäristö- ja historiatekijöistä, joita ovat muun muassa lainsäädäntöjärjestelmä, tilintarkastaja-ammattikunnan vaikutus, yrityksien rahoitustarve ja verotus. On puhuttu myös kansantalouden kustannusten lisääntymisestä verotarkastajien ja muiden kontrollimekanismien seurauksena. Tieteellisissä tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että tilintarkastamattomat tilinpäätökset pääsääntöisesti johtavat kalliimpaan rahoitukseen [2] – tilintarkastusta ei tulisi välttämättä ajatella pelkkänä kustannuksena, vaan investointina liiketoimintaan.

Yrittäjät toivovat tilintarkastusvelvollisuuden keventymistä

Suomen Yrittäjien asiantuntija Petri Holopainen kannattaa EU:n maksimirajojen käyttöönottoa myös Suomessa, koska ylisääntely ei ole järkevää.

– Suomessa ei ole talousrikollisuutta siinä laajuudessa, että muita jäsenmaita tiukempia velvollisuuksia olisi vaadittava. On myös huomioitava, että tilintarkastaja ei ole vero- tai talousrikostarkastaja vaan yrityksen omistajan omaa kontrollifunktiota toteuttava taho. Valtaosa yrityksistä ovat siirtäneet taloushallinnon tilitoimistoille, jotka kirjanpitolain alaisina hoitavat yrityksen talousasiat. Tämä estää harmaata taloutta, Holopainen painottaa.

Suomen Yrittäjien asiantuntija Petri Holopainen kannattaa EU:n tilintarkastuksen maksimirajojen käyttöönottoa Suomessa.

Tilintarkastajan tuotava lisäarvoa yritykselle

Puolella suomalaisista yrityksistä on ulkopuolista rahoitusta. Tilintarkastuspakkoa on puolusteltu nimenomaan rahoituspäätösten jouduttamisella.

– On kuitenkin huomioitava, että rahoittajia kiinnostaa yrityksen ajantasainen taloudellinen tilanne, jonka selvittämisestä vastaa kirjapitäjä, ei tilintarkastaja. Tilintarkastus jatkuisi, lainsäädännöllisestä pakosta huolimatta, jos rahoittaja tätä vaatisi, yhtiöjärjestyksessä sitä edellytettäisiin tai vähemmistö niin haluaa. Tilintarkastus on usein myös julkisen tuen sekä avustusten edellytyksenä. Mikäli lainsäädännöllistä pakkoa ei olisi, yritykset, jotka kokevat tilintarkastajan palveluista syntyvän lisäarvoa, jäisivät palvelun hyödyntäjiksi vapaaehtoisesti, Petri Holopainen sanoo.

Holopainen ehdottaa, että Suomessa panostettaisiin kasvua ja työllisyyttä vahvistaviin toimiin, yritystasoisen päätöksentekomahdollisuuden lisäämiseen ja byrokratian keventämiseen. Holopaisen mukaan työryhmän ehdotus on hyvin varovainen, mutta osaltaan keventäisi yritysten hallinnollista taakkaa ja mahdollistaisi taloushallinnon kuluissa säästämisen.

Tutkimusten mukaan vapaaehtoisesta tilintarkastuksesta on hyötyä pienille yrityksille

Yritykseen voidaan valita tilintarkastaja myös ilman lakisääteistä pakkoa. Vapaaehtoisen tilintarkastuksen suorittamiseen vaikuttavien tekijöiden tutkimus ei ole uusi ilmiö kansainvälisellä tieteellisellä kentällä [3]. Muun muassa yrityksen koko, kompleksisuus ja velkaantuneisuus ovat aikaisempien tutkimusten mukaan merkittäviä tekijöitä vapaaehtoisessa tilintarkastuksessa.

Pienet yritykset voivat valita tilintarkastajan vapaaehtoisesti, mikäli siitä koetaan konkreettista hyötyä. Niemi ym. (2012) tutkivat suomalaisella aineistoilla vapaaehtoiseen tilintarkastukseen liittyviä tekijöitä [4]. Tutkimuksessa todettiin, mitä suurempi yritys on, sitä todennäköisemmin tilintarkastus suoritetaan vapaaehtoisesti. Niemi ym. (2012) toteavat että, vapaaehtoinen tilintarkastus on tärkeä tekijä ulkoisen rahoituksen saamiseksi, näin lainanantaja pienentää omaa riskiään. Vapaaehtoisen tilintarkastuksen muita syitä ovat yrityksen sisäisten kontrollien ja taloudellisen informaation laadun varmistaminen ja parantaminen. Toisaalta kirjanpitäjän tarjoama verokonsultointi saattaa heikentää halua palkata tilintarkastaja vapaaehtoisesti. Yrityksen halu palkata tilintarkastaja voi myös vähentyä, jos yritys on saanut aikaisemmin mukautetun tilintarkastuskertomuksen. Taloudellisesti vaikeassa tilanteessa yritys todennäköisesti palkkaa vapaaehtoisesti tilintarkastajan, koska tällöin yritys voi saada ammattimaisia ja hyödyllisiä neuvoja tilintarkastajalta.

Ojalan ym. (2016) tekemän tutkimuksen mukaan vapaaehtoiseen tilintarkastukseen vaikuttavia tekijöitä suomalaisissa mikroyrityksissä olivat seuraavia: johdon tarve turvata tavarantoimitukset, johdon tarve luotettavaan raportointiin verotusta varten, yrityksenkasvu ja taloudellisten vaikeuksien puuttuminen [5]. Vapaaehtoisen tilintarkastajan valintaan vaikutti myös omistuksen hajaantuminen. Ojalan tutkimuksessa tilintarkastajien asiantuntemuksesta ja neuvonnasta koettiin olevan hyötyä mikroyrityksille.

Kultainen keskitie

Tilintarkastusvelvollisuuden määrittäminen ei ole yksiselitteinen asia. Pienyrittäjien näkökulmasta voidaan ajatella, että kaikki toimenpiteet, jotka tähtäävät pienyrittäjän hallinnollisen taakan ja turhan byrokratia keventämiseen, ovat pienyrittäjille yleisesti ottaen tervetulleita. Toisaalta vaakakupissa painavat myös tilintarkastuksen hyödyt yrityksen sidosryhmille että yhteiskunnalle. Näin ollen lisää tutkimusta tilintarkastusvelvollisuudesta ja tilintarkastusvelvollisuuden supistamisen seurauksista suomalaisella aineistolla kaivataan lisää.

Lähteet:
[1] Federation of European Accountants (2016), “Audit exemption thresholds in Europe. Update after the transposition of the Accounting Directive. Information Paper”

[2] Dedman, E., & Kausar, A. (2012). The impact of voluntary audit on credit ratings:
Evidence from UK private firms. Accounting and Business Research, 42(4), 397–418.

[3] Haapamäki Elina (2018) Voluntary auditing: A Synthesis of the Literature. Forthcoming in: Accounting in Europe.

[4] Niemi, L., Kinnunen, J., Ojala, H., & Troberg, P. (2012). Drivers of voluntary audit in Finland: To be or not be audited? Accounting and Business Research, 42(2), 169–196.

[5] Ojala, H., Collis, J., Kinnunen, J., Niemi, L., & Troberg, P. (2016). The demand for voluntary audit in micro-companies: Evidence from Finland. International Journal of Auditing, 20(3), 267–277.

 

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita tähän
Nimi