Tämän tästä media nostaa esille erilaisia epäilyjä väärinkäytöksistä. Milloin asialla on valtionyhtiö Patrian sotavälineiden kauppaa omaan piikkiin yrittävä liikemies, milloin keskustataustaisen Nuorisosäätiön nimissä hämäriä bisneksiä pyörittävä politiikan ammattilainen. Esimerkkejä riittäisi paljon, nostan tässä esiin muutamia viime aikoina otsikoissa olleita tapauksia.
Väärinkäytösepäilyjä pitkään selvittäneenä talouden ammattilaisena ihmettelen sinällään ansiokkaassa uutisoinnissa erästä usein esiintyvää piirrettä. Väärinkäytöksen kohde − yritys, sen omistajat, hallitus tai johto − esitetään niissä erittäin ikävässä valossa. Usein syntyy jopa vaikutelma, että rikoksen uhri olisi siihen itse syypää, ellei suorastaan rötöksen tekijä.
Totta toki on, että väärinkäyttäjän kohteekseen tai rikoksensa työvälineeksi valitsemasta organisaatiosta itsestäänkin löytyy usein parannettavaa, esimerkiksi toiminnan johtamisessa, ohjeistuksessa ja valvonnassa. Saattaa myös olla, että tapahtumat heijastelevat organisaation toimintatapojen ja kulttuurin sekä ylimmän johon ylläpitämän eettisen ilmapiirin (Tone at the Top) mädännäisyyttä.
Mutta pääsääntöisesti tilanne on päinvastainen: väärinkäyttäjään luottaneet omistajat, hallitus ja johto ovat tulleet pahasti petetyiksi, ja joutuvat vastamaan rikoksen seurausten korjaamisen lisäksi heihin itseensä kohdistuvista syytöksistä ja epäilyistä. Myös rikollisen lähimmät työtoverit ja yhteistyökumppanit joutuvat samaan vaikeaan asemaan.
On syytä muistaa, että silloinkin, kun väärinkäyttäjänä on joku organisaation johtoon tai hallintoon kuuluva, joku on aina kärsijän roolissa, ellei kyseessä ole yksinyrittäjä. Monesti rikolliset kertovat tavoitelleensa oman hyötynsä lisäksi myös organisaation etua − joskus näin saattaa jopa olla − mutta petettyjen näkökulmasta asia ei siitä parane. Jos etua on rikollisin keinoin saatu, se menetetään asian selvittyä, korkojen kera. Tilanne saattaa syystäkin tuntua uhreista kohtuuttomalta − tunteet kuumenevat ja kommentit kärjistyvät helposti.
Median kannattaisi olla tarkkana siinä, miten ja missä valossa asiat esitetään, kun kerrotaan väärinkäytösepäilyistä ja niiden selvittämisestä. On tärkeä hahmottaa kunkin osapuolen rooli: kuka on uhri, kuka rikollinen, kuka paikalle sattunut sivullinen. Lisäksi on syytä muistaa syyttömyysolettama: epäilty ei ole syyllinen, ennen kuin oikeus asian toteaa. Esimerkiksi Rakennuslehden uutisessa Vantaan entisen kaupunginjohtajan lahjontajutun tuomiosta roolit pysyvät selvinä, samoin Helsingin Sanomien jutussa HOK-Elannon entisen kiinteistöjohtajan lahjontaepäilyjen oikeudenkäynnistä.
Roolien sekaannuksen vakavuuden hahmottaa paremmin, kun uhri ja rikollinen ovat molemmat henkilöitä. Vai miltä tuntuisi uutinen, jossa kadulla varkauden kohteeksi joutunutta vanhusta syytettäisiin siitä, että tämä kanniskeli mukanaan arvokasta omaisuutta tai ylipäätään omisti varastetun tavaran. Tai jossa raiskatuksi joutunutta nuorta naista pidettäisiin syypäänä kohtaloonsa, koska hän oli liikkunut yksin öisessä kaupungissa tai päästänyt raiskaajansa vapaaehtoisesti kotiinsa. Näissä tapauksissa uhrin ja rikollisen sekoittamista keskenään pidettäisiin järjettömänä ja anteeksiantamattomana virheenä, mutta väärinkäytösten osalta niin tapahtuu taajaan. Jopa laatumedioissa.
Juttua päivitetty 9.3.2018 klo 17.40: lisätty toiseksi viimeinen kappale ja korjattu kirjoitusvirheitä.
