Taidealoilla kuohuu. Metoo-kampanja, joka rohkaisee naisia ilmiantamaan heitä seksuaalisesti ahdistelleita miehiä, on laajentunut kattamaan kaikenlaisen vallan väärinkäytön.
Nyt ovat vuorossa miehet, joiden menestyksen taustalta on paljastunut epäasiallista ja huonoa johtamista. Osa johdettavista on kokenut johtamismenetelmät ahdistavina ja loukkaavina, toisille niistä ei ole aiheutunut haittaa tai mielipahaa. Jokaisen kokemus on silti hänelle itselleen tosi.
Näkyvin tapaus lienee elokuvaohjaaja Aku Louhimies, jonka kahdeksan naisnäyttelijää ilmiantoi Ylen nettijutussa 19.3.2018, viikkoa ennen Jussi-gaalaa, jossa jaettiin elokuva-alan palkinnot vuodelta 2017. Samana iltana Louhimies saapui Ylen A-studioon, jossa häntä vastassa oli toimittaja Kirsi Heikelin lisäksi kolme elokuvan ammattilaista. Vaikka Heikel kertoi, ettei kyseessä ole julkinen tuomioistuin, sellainen siitä tuli.
Toisenlainen esimerkki on maanantaina 25.3.2018 julkistettu tieto, että Suomen kansallisoopperan ja -baletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve on siirretty syrjään, koska hän on käyttäytynyt työssään epäasiallisesti. Tälläkin kertaa huono käytös ja johtaminen ovat saaneet jatkua vuosia, vaikka niistä on kerrottu julkisesti. Sitä on vaikea ymmärtää. Kiitosta voi silti antaa tavasta, jolla talon uusi pääjohtaja Gita Kadambi tarttui asiaan tiedon saatuaan. Akuutti ongelma ratkaistiin viivytyksettä ja asian käsittelyn ilmoitettiin jatkuvan organisaation sisällä. Ylen A-studiossa esiintyi rauhallinen, asiallinen ja selkeäsanainen pääjohtaja, joka ei syyllistänyt edeltäjiään tai demonisoinut ketään asianosaisista. Katse oli tulevassa ja paremmassa.
Louhimiehen jalkapuu sen sijaan huipentui Jussi-gaalaan, jossa hänet tuomittiin monesti sekä ennen että jälkeen yleisön vuoden parhaaksi elokuvaksi äänestäneen Tuntematon sotilas -elokuvan kiitospuhetta. Puheessaan Louhimies pyysi, jälleen kerran, anteeksi käytöstään, kertoi epäonnistuneensa ohjaajana ja hakevansa ammattiapua. Anteeksipyyntö ei tälläkään kertaa kelvannut kaikille, lynkkaus jatkui sekä mediassa että somen turuilla ja toreilla.
Näyttelijöinä ja ohjaajina tunnetut Tiina Lymi ja Leea Klemola osallistuivat Louhimiehen arvosteluun MTV:n ohjelmissa. Kuuntelin kummissani, kun molemmat naiset vakuuttivat kiihkeästi, ettei ohjaajan valtaa tai päätöksiä edelleenkään voi eikä saa kyseenalaistaa, sillä siitä seuraisi kaaos. Sellaista ei voisi sallia, sillä kuvauspäivä maksaa maltaita, jopa kymmeniä tuhansia. Ilmeisesti he eivät tiedä, että tällainen autoritäärinen ajattelutapa ja johtaminen ovat mennyttä aikaa muilla toimialoilla. Ja kyllä sielläkin huonosta johtamisesta seuraa kymmenien tuhansien ja paljon isompienkin summien menetykset päivätasolla. Hyvä ja asiallinen johtaminen onnistuu ilman vanhankantaista komentoa ja käskytystä.
Jussi-gaalan kiitetyimmän puheen piti miessivuosasta palkittu Hannu-Pekka Björkman. Puheen lopuksi hän kannusti kollegojaan arvioimalla, että elokuva-ala on keihäänkärki. Björkman siis olettaa, että alan esimerkkiä seuraten muualla alkaa samanlainen vallankäytön ja johtamistapojen uudistus. Siinä hän on pahasti väärässä – elokuva-ala on asiassa jälkijunassa, ehkä jopa junan vihon viimeisessä vaunussa.
Metoo-ilmiö jatkuu varmasti vielä pitkään. Toivoisin hartaasti, että nyt valtaan päässeet naiset – sillä siitä tässä on lopulta kyse – osaisivat käyttää sitä viisaammin ja vastuullisemmin kuin ne miehet, joiden toiminta on paljastunut epäasialliseksi ja vastuuttomaksi. Toivon, että valtaa käytettäisiin rakentamaan, uudistamaan ja purkamaan sukupuolten vastakkainasettelua sekä ihmisten ja ryhmien turhia rajoja. Ei repimään, syyllistämään, tuomitsemaan ja luomaan ristiriitoja sukupuolten välille tai rakentamaan uusia siiloja, muureja ja poteroita. Juuri nyt ei hyvältä näytä.
